HELMIKUU 2011

ALEXANDRA SALMELA: 27 ELI KUOLEMA TEKEE TAITEILIJAN, Teos 2010 Kirja voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Kaiharin kulttuuripalkinnon. Teos oli myös Finlandia-palkintoehdokas.

Angie: Mystinen numeroluku

"27 on erikoinen numero, pimeyden magneetti, joka yliluonnollisella voimalla vetää lahjakkaita taiteilijoita kuoleman mustaan aukkoon, 27 on maaginen raja, jonka ylitse astuvat vahingoittumatta vain epäonnistuneet."

Angie: Satojen tornien kaupunki

".. mun oma pelkurimainen minä velvollisuudentuntoineni keskiluokkaisuuksineni käskee puskemaan eteenpäin ja tämä kaupunki on niin aavemainen niin epätodellinen niin absinttihallusinaation tuottama niin high ja niin gold turkey ja minä vapisen ja oksettaa ja turistilaumat virneet ja kafka-T-paidat päällä menossa perinteiselle tsekkiläiselle päivälliselle perinteiseen tsekkiläiseen kapakkaan jossa Svejkkin taatusti..."

Epilogi

"Hän muuttaisi leveän virran pieneksi tummaksi ja syväksi lammeksi keskellä synkkää metsää. Satumaisessa mökkipahasessa lammen rannalla asuu Klaara, mielialahäiriöstä kärsivä elämänhäviäjä, ja Boris, hänen tahdoton miehensä ja lastensa isä. Klaaran ja Borisin näennäisen idyllinen perhe-elämä alkaa paljastua helvetiksi, kun tilanteeseen sattumalta astuu kaunis liftari Ester, joka kantaa matkalaukussaan suurta salaisuutta..."

Kutsuviesti ei tavoittanut kirjailijaa, mutta tapasin hänet vähän myöhemmin. Hän oli pahoillaan, ettei tavoittanut, koska hän olisi ilman muuta tullut. Kehuin kirjaa ummet ja lammet. Romaani osui ja upposi. Kirjailijaa nauratti hersyvästi, kun kerroin, ettei kirja olisi ylittänyt julkaisukynnystä, jos se lukupiiristä olisi ollut kiinni. Hänellä on hyvä itsetunto, ajattelin hänen tarttuvan naurunsa taikapiirissä. Lukupiirissä ajattelin iik! Ja toisenkin kerran. Olin yllättynyt kritiikistä ja toisaalta en.

Minun on helppo samaistua Angie'n näkökulmaan meistä turisteista. Teinhän ensimmäisellä Prahan matkallani juuri noin tosin onneksi ilman T-paitaa. Angie olisi ollut yhtä armoton toisenkin matkan suhteen, vaikka silloin aikanaan pidin ideaa lähes neronleimauksena. Sen matkan olimme pyhittäneet kokonaan Kafkalle. Kuljimme kummitytön kanssa Kafkan jalanjäljissä. Edelleen tosin ilman T-paitaa.

Epilogin metsälampi-idylli: tähänkin onnistun samaistumaan hyvin. Lukupiirissä näkökulma oli kuitenkin vaikea. Pienten lasten äideille erityisesti. Näkökulma taiteilijuuteen oli myös vaikea. Kirjan typografiakin häiritsi. Yhdestä asiasta olimme yhtä mieltä: lukupiiri-ilta oli onnistunut. Vaihdoimme ajatuksia rakentavasti. Yllättävät huomiot avasivat luukkuja erilaisiin näkökulmiin. Vain yksi meistä jätti ryhmän, koska ei ymmärtänyt koko illasta hölkäsen pöläystä. Miksi emme lukisi Ilkka Remestä, hän ehdotti. Se ei kuitenkaan kuulunut jo valittuun linjaukseen.