TOUKOKUU 2011

HELMI KEKKONEN: Kotiin, Avain 2009

                                    Valinta, Avain 2011

Helmi Kekkonen kirjoittaa kovasta maailmasta

Teksti ja kuva Marje Vuorisalo

PK-Kulttuuri / 2011

"Aloitettuani en voinut enää lopettaa; kirjoitin tuntikausia öisin kun en halunnut nukahtaa ja nähdä unia Eliaksesta, herätä ja tajuta että ne olivat vain unia, tai Iljasta, hänen käsistään ja naurustaan, tavoista joilla ilmeet poikani kasvoilla muuttuivat..."

Keijumaisen hennon Helmi Kekkosen, s. 1982, uusi romaani Valinta (Avain 2011) ilmestyi elokuussa. Kirjassa äiti Ruut pitää päiväkirjaa. Kekkonen kirjoittaa kirjoittamalla suruaan purkavasta äidistä. Äidillä on salaisuus. Kirjaan on tämän takia helppo samaistua. Meillähän itse kullakin on omat salaisuutemme.

Talo meren rannalla

Romaanin talo on sellainen, jollaisessa kirjailija olisi Turun saaristossa kesänsä viettäneenä itsekin halunnut asua.

- Näin saaristossa tällaisen talon, Helmi Kekkonen paljasti.

Novelliksi tarkoitettu vanhaan taloon meren rannalla sijoitettu tarina kasvoi vähitellen romaaniksi. Kirjassa äiti ja kaupungista tullut tytär Aava pakkaavat. Leskeksi jäätyään äiti muuttaa pois isosta talosta kerrostaloyksiöön. Romaanin takaliepeessä tiivistetään muistaminen ja unohtaminen: Mitä jos me muistammekin juuri sen minkä haluaisimme unohtaa. Äidin ja tyttären on kirjan muutamana päivänä uskallettava katsoa menneisyyteen voidakseen jatkaa eteenpäin. Heidän on ylitettävä vuosien hiljaisuus.

Isän kuolema

"Isä kuoli viime keväänä yllättäen, kaatui keskelle pihaa halkopino sylissään. Halot levisivät ja kierivät pitkin hiekkaista maata, niin minä sen kuvittelen. Isä makaa keskellä halkoja, ovatko silmät auki vai kiinni, sitä en tiedä mutta juuri sen haluaisin tietää. Näkevätkö ne pelkkää pimeää vai..."

Kirjan aloitus on mieleen painuvan dramaattinen. Aava oli ajanut pihaan vain tunti aikaisemmin. Romaanin äiti näkee miehensä kaatumisen ikkunasta. Aava sitä vastoin on selin näkymään.

Novellikokoelmasta Kotiin (Avain 2009) Kekkosen näkökulma Valinnassa on muuttunut päinvastaiseksi. Nyt mennään kodista poispäin. Aavan lisäksi aikaisemmin ovat lähteneet jo veli Ilja ja toinen tyttäristä, Aavan sisar.

Viettelijä, lumoojatar

Kekkonen kirjoittaa kovasta maailmasta. Maailmasta, jossa on kipua, surua, masennusta ja kuolemaa. Novellikokoelmassa kipuillaan joka suuntaan. Vain kirjoittajan kieli etenee kivuttomasti ja hienovireisesti. Se lumoaa kauneudellaan. Lauseet hypnotisoivat.

Kirjailijalle yksittäiset lauseet ovat tärkeitä.

- Lauseesta se lähtee. Se on minulle itsellenikin mysteeri, mistä nämä lauseet tulevat.

Idean voi sitä vastoin saada vaikkapa tuttavalta. Aatos-novelliin sain aiheen perhetutulta, joka on nähnyt miehen istumassa monena viikkona puiston penkillä, eikä sitten nähnytkään häntä. Tuli semmoinen kuva, mitähän se vanha mies siinä miettii ja tuumii. Novelli lähti siitä, Kekkonen sanoi ja jatkoi:

- Yhdessä lauseessa tiivistyy koko elämisen kauneus ja karuus, surua ja iloa ja rakkautta, kaikkia yhtä aikaa. Halusin kuvata novelleissa ihmisiä eri elämänvaiheissa. Vaikka on surullista, se ei välttämättä ole lohdutonta. Silti voi tulla jotain sen tilalle.

Marguerite Duras

on Helmi Kekkoselle läheinen. Heidän tunnelmanluontikykyään on verrattu toisiinsa. Kirjailija myönsi auliisti olleensa kateellinen eräälle opiskeluryhmänsä tytölle, joka oli keksinyt tehdä gradunsa Duras'sta. Kekkonen opiskeli Turun yliopistossa luovaa kirjoittamista. Toinen hänelle läheinen kirjailija on Raija Siekkinen.

- Novellikokoelman ilmestyttyä minulta kysyttiin usein, miten minä tuon kirjan tein, kun olen niin iloinen ja nauravainen? Olen aika huono jakamaan kipeitä ja surullisia asioita. Ehkä kirjoittaminen on yksi muoto käsitellä sellaisia asioita. Ilo ja onni on helppo jakaa, mutta kipeät asiat pitää mieluummin sisällänsä. Iloiset ja onnelliset asiat haluan jakaa elämällä. itse pidän surullisista kirjoista, sellaisista jotka eivät ole paatoksellisia.

Helmi Kekkonen kertoikin kirjoittavansa sellaista tekstiä, millaista haluaisi itse lukea.

- Tykkään kirjoista, joissa kieli on merkittävässä roolissa.

Villa Kivi

Valinta-romaaniaan Kekkonen kirjoitti aluksi työn ohessa iltaisin ja viikonloppuisin. Saatuaan apurahan hän pystyi kirjoittamaan muulloinkin. Hän liittyi Villa Kiven kirjoittajiin vuokraamalla sieltä työhuoneen ensin yksin ja vähän myöhemmin toisen kirjailijan kaverina.

- Meillä on iso terassi. Sieltä on aivan taivaallinen näkymä Töölönlahdelle!

Keväällä pääsiäisen aikaan miljööstä innostuneena Helmi kertoi kirjoittaneensa kirjojen helmeksi kiteytynyttä kirjaa yksitoistakin tuntia yhtä soittoa.

Romaanin merellisenä taustamusiikkina soi Yann Tiersen "Taberly".