SYYSKUU 2011

BO CARPELAN: Alkutuuli, Otava 1993

Finlandia-palkinto 1993

"Olin luvannut eilen vierailla eräässä lukupiirissä, jossa oli keskustelun aiheena Bo Carpelanin Alkutuuli. Jouduin perumaan menoni sairastumisen takia, mutta mieleen jäi pyörimään muutamia ajatuksia."

Näin Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi aloittaa bloginsa http://www.parnasso.fi/2011/09/vuosia-lumihiutaleita/

Totta! Odotimme häntä vieraaksemme. Valittua Bo Carpelanin Alkutuulta pidetään carpelanmaisimpana. Pikku piirimme tietenkin menetti poisjäännistä paljon, mutta innostuksemme kirjaan korvasi sen osittain. Mielipiteet ja näkökulmat olivat lennokkaita: nostettiin esille kirjailijan herkkyys, miehen herkkyys, lapsi kirjoittajassa. Keskusteltiin chagallmaisesta kahleettomuudesta.

Koska kirjailija kirjoitti usein lapsuutensa kruununhakalaisesta kerrostalosta, kirja tuli ihan iholle. Pirjo Westman kertoi talon olevan hänen Meritullinkadun kotitalonsa. Talon, josta Pekka Tarkka kirjoitti 12.2.2011 Helsingin Sanomissa: "Hän kuvasi usein lapsuutensa kruununhakalaista kerrostaloa, jonka asunnoissa paistetaan silakkaa, riidellään ja kuunnellaan STT:n uutisia. Samalla se on taiteiden talo: proosallinen elämä kääntyy runoksi, kuviksi ja musiikiksi."

Jälkikirjoitus: Muistelimme kerran Pirjon kanssa heidän asuntonsa aikaisempaa elämää. Sen muisto elää edelleen. Ajan tavan mukaisesti lukaalissa oli kimppakämppä, jota emännöi Heta Brotherus, Wellamon tuleva ehtoisa emäntä. Vähän samaan tapaan kuin lammaskeitto ravintolassa häneltä sujui ämpärillinen veteen ruisjauhoista valmistettu lettutaikina. Porukkaa oli paljon ja rahat lopussa. Kynttilät kävivät kaupaksi vain jouluna. Värikkäät raitavillapaidat olivat jo kuitenkin löytäneet jazzväen. Itselläni on yksi ensimmäisistä, minipituinen Ampiaiskuningatar. Väreinä mustaa ja keltavihreää poikkiraitaa.