HUHTIKUU 2011

KRISTINA CARLSON: Herra Darwinin puutarhuri, Otava 2009

LOKAKUU 2011

KRISTINA CARLSON: William N. päiväkirja, Otava 2011

KRISTINA CARLSON: jäkälätutkijan jalanjäljillä

Teksti ja kuva Marje Vuorisalo

PK-Kulttuuri / 2011

William Nylander (1822-1899) oli lääkäri ja luonnontutkija. Hänestä tuli Helsingin Aleksanterin yliopiston ensimmäinen itsenäisen kasvitieteen professori. Nylander erosi virastaan 1863, jonka jälkeen hän eli loppuelämänsä Pariisissa vapaana tiedemiehenä ja maailmankuuluna jäkälien tutkijana. Hänen arvokas jäkäläkokoelmansa on edelleen Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon merkittävimpiä osia.

Kristina Carlson, romaanistaan Maan ääreen v. 1999 Finlandia-palkittu kirjailija, ui viimeisimmässä kirjassaan jäkälätutkijan liiveihin tämän viimeisenä Pariisin vuotena. William N. Päiväkirja, Otava 2011, on kuvitteellinen. Vaikka William Nylander kirjoitti paljon kirjeitä, Yliopiston kirjaston laajan kirjeaineiston Carlson jätti tarkoituksella vähemmälle. Sitä vastoin kuolinvuonna ilmestyneet nekrologit antoivat siivet mielikuvitukselle, koska muistokirjoitukset kuvasivat Nylanderia myös yksityishenkilönä.

Eräät luonteenpiirteet, kuten epäluuloisuus ja arvostelua suvaitsematon ja tiukasti omiin mielipiteisiinsä takertuva suhtautuminen muiden tuloksiin, haittasivat Nylanderin suhteita kollegoihin. Ne haittasivat samalla hänen urakehitystään. Kun suhtautuminen lähimmäisiin oli samanlaista, hänen viimeiset vuotensa olivat lähes erakkomaiset. Vastarannankiiski kuoli vaatimattoman työpöytänsä ääreen 77 vuoden iässä.

Williamin jalanjäljissä

Romaanissa William N. Päiväkirja sukelletaan kiinnostavasti Nylanderin aikaiseen Pariisiin. Kristina Carlson itse liikkui kaupungissa kasvitieteilijän jalanjäljissä. Tiiviin romaanimuodon etuja lukijan kannalta on mahdollisuus täyttää näkymiä omilla värityksillä. Pariisin kävijän on myös helppo samaistua kirjaan, vaikka ei nyt suorastaan olisikaan ollut heittäytymässä jäkälätutkijan tavoin Seineen.

Voiko tiedemies olla kuin taiteilija? William ei kuitenkaan kysymystä pohtiessa välittänyt varsinaisesti taiteista Georges Seurat'ta lukuun ottamatta. Jäkäliä mikroskoopilla tutkivalle pointillismi tuntuikin luontevalta kiinnostuksen kohteelta. Paradoksina kuitenkin toisin kuin Seurat'n, vaikka kuoli nuorena, Williamin oma elämä muistutti kirottujen runoilijoiden kohtaloita.

Päiväkirjassa on vähän merkintöjä ajan poliittisesta kuohunnasta. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei politiikka kerta kaikkiaan kiinnostanut tiedemiestä. Pyörittäessään Pariisin arkea kiinnostus tutkimustyön ohella kohdistui sitäkin enemmän niukkojen rahavarojen sijoittamiseen.

Nuortenkirjat

Carlson aloitti nuortenkirjoilla kirjoittamalla pseudonyymillä Mari Lampinen. Näin hän on välttynyt viittauksilta nuortenkirjailijasta. Lajityyppiin suhtaudutaan vähättelevästi. Miksi, voisi aiheellisesti kysyä?

- Jos on toisinpäin, kuten esimerkiksi Hannu Mäkelän kohdalla. Hän on voinut kyllä romaanikirjailijana kirjoittaa lapsille.

Karkuun juoksemattomat kasvit

Edellisessä romaanissa Herra Darwinin puutarhuri, Otava 2009, kasveilla on merkittävä rooli. Kirja sai muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon.

- Kasvit ovat kivoja sen takia kun ne eivät juokse karkuun, lukupiirivieraamme Kristiina sanoi. - Niitä voi tutkia rauhassa toisin kuin esimerkiksi lintuja.

Isän kasvituntemus tarttui Kristinaan. Jo kouluaikana hän silloisen tavan mukaisesti keräsi ja prässäsi 80 kasvia isän nimetessä ne.

- Koulussa olin hurjan kiinnostunut biologiasta. En kuitenkaan koskaan ajatellut lähteä opiskelemaan luonnontieteitä. Mutta voi hyvin olla valistunut diletantti!

Tällainen Williamin diletantti-inhokki löytyy tietenkin myös päiväkirjasta. Häneen kirjailija itse kertoi teoksessaan samaistuvansa. Lukijapalautteen perusteella yllättävän moni sitä vastoin on löytänyt päähenkilöstä tuttuja ominaisuuksia.

Kristina Carlson luo romaaneissaan vahvan tunnelman, joka imaisee mukaansa. Heti ensi riveillä syntyi harvinainen tunne jostain oleellisesta. Tuli tunne jostain tärkeästä. Tuli myös halu lukea kirjat uudelleen! Päiväkirjan syvästi raadollista aihetta on lähestytty inhimillisesti ja koskettavasti. Jopa niin, ettei romaanista, sen sisältä olisi halunnut pois. Päiväkirja-kirja kuuluu myös tämän vuoden Finlandia-ehdokkaisiin.