HELMIKUU 2012

MERETE MAZZARELLA: Ainoat todelliset asiat, Tammi 2012

Merete Mazzarella - Kolmiodraama

Teksti ja kuva Marje Vuorisalo

PK-Kulttuuri / 2012

"Mutta vielä en ole saanut sanotuksi tärkeintä. En muuttanut aviomieheni kanssa mutten liioin muuttanut yksin." Hän muutti miehen kanssa, josta tuli hänen aviomiehensä. Puoli vuotta aikaisemmin hänelle oli käynyt täysin selväksi: missä ikinä asuisikin, tämän miehen luona olisi hänen kotinsa.

Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Merete Mazzarella, s. 1945, jäi eläkkeelle Helsingin yliopiston Pohjoismaisen kirjallisuuden professorin tehtävistä. Hän väitteli 1981 Nobel-kirjailija Eyvind Johnsonista.

Diplomaattiperheen tyttärestä tuli maailmankansalainen. Tanska, Kiina, Sveitsi, Englanti ja Bulgaria tulivat tutuiksi. Maasta toiseen muuttanut Mazzarella ei päässyt juurtumaan. Diplomaattiperheessä myös kuri oli ankara. Lasten oli osattava käyttäytyä moitteettomasti.

Ulkomailla vietetyt vuodet antoivat hyvän pohjan tarkkailla minää ja minän suhdetta ulkomaailmaan. Mazzarella kirjoittaa itsestään, mutta vähän sivusta. Hän ei myöskään tee draamasta suttuista kolmiodraamaa, koska hän on siihen liian hyvinkasvatettu. Romaanissaan Ainoat todelliset asiat - Vuosi elämästä hän myöntää:

- En halua paljastaa kaikkea, vaikenen paljosta. En halua puolustautua.

Aikuistuminen

Kirjailija kirjoittaa kirjan ensimmäisellä sivulla aikuistuneensa 65-vuotiaana. Rakastunut nainen katkaisi napanuoran ja myi lapsuudenkotinsa muuttaen Huvilakadulta Töölöön. Hän hankkiutui eroon kirjeistä, osasta kirjoista, vaatteista joita ei ollut käyttänyt. Hän hankkiutui eroon koriste-esineistä, vanhoista huonekaluista. Hän tunnisti itsensä brittitaiteilija Michael Landyn ajatuksista kulutusyhteiskunnasta. Landy päätti esitellä elämänsä kuluttajana ja järkyttyi havaitessaan omistavansa yli viisituhatta esinettä. Niistä suuri osa oli lahjatavaroita, joita hän ei ollut koskaan käyttänyt.

Tabu

Kirjassa eletään keväästä kevääseen. Mazzarella on rohkea. Hän kirjoittaa aiheesta, josta ei mielellään puhuta. Aihe on tabu. Hän kirjoittaa naisesta, joka rakastuu 64-vuotiaana itsensä ikäiseen mieheen jättäen samalla 80-vuotiaan aviomiehensä. Kirjassa ystävätär, joka ei tämän jälkeen enää halua olla missään tekemisissä kirjailijan kanssa, symboloi hyvinkin niitä monia, joiden moraalia rakkaus loukkaa. Mazzarella ei kiellä kohdelleensa miestään häikäilemättömästi.

- Oli miten oli, tämä teos käsittelee noiden tapahtumien jälkeistä aikaa, jolloin oli tärkeintä saada taas lujaa maata jalkojen alle, päästä tasapainoon ja palata arkeen.

Työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat elämässä, eikä ole hyvä jos toinen niistä puuttuu (Marilyn Monroe).

Mazzarella alkoi ajatella jälleen työtä kaksi vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen, vuosi rakastumisen jälkeen, puoli vuotta muuton jälkeen ja puolivälissä muistiinpanojen tekoa. Hän pohtii myös isänsä suhdetta työhön:

- Jos olisin tivannut häneltä hänen työnsä tarkoitusta, hän ei olisi ymmärtänyt mitä ajoin takaa, vaan olisi kummastellut mikä minua oikein vaivasi. Vielä vähemmän hän olisi ymmärtänyt, jos olisin kysynyt saiko hän toteuttaa itseään työssään, ja jos olisin kysynyt oliko se hänestä hauskaa, hän olisi varmaankin loukkaantunut.

Toisaalta hän myöntää että neljäkymmentä vuotta sitten olisi itsekin ollut ihmeissään, jos joku olisi udellut hänen työnsä tarkoitusta.

Mainoskampanjassa Blue 1:n koneen etuosassa mukavasti sijaitseva bisnesluokka esitellään työväenluokan matkustamoksi. Ajassa valppaasti liikkuva Mazzarella havainnoi:

- Tämä mainostemppu antaa oivan uuden sisällön vanhalle sanonnalle "Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä". Mainos on irvokas ja tosi.

Edelleen kaunis nainen

Kirjassa on paljon huomioita, sitaatteja ja viitteitä luettuun. Mazzarella on myös herkistynyt miten ulkomaailma määrittelee ikääntyviä. Olette kaunis nainen, edelleen, rintaliivimyyjätär sanoo tai kylpyammeen asentaja saatuaan työn valmiiksi vinkkaa olevansa jälleen käytössä, kun tilaajat eivät enää itse pääse ammeesta pois.

Mazzarella kirjoittaa:

- Kylvemme ammeessa, avomieheni ja minä. Kylpyamme on pieni, tulemme hyvin lähelle toisiamme, se on tarkoituskin. Kylvemme pitkään, olemme sytyttäneet kynttilän, juomme pienen pullollisen kuohuviiniä. Juomme maljan toisillemme, sille että pääsemme yhä ammeeseen ja siitä ylös.

Kirja päättyy kevääseen, jonka jälkeen kesä, syksy ja talvi. Helmikuussa kirjailija Merete Mazzarella avioitui rakastettunsa kanssa valmistautuen samalla jälleen uuteen kevääseen.